Jatkosota ryssän aloitteesta

Kesäkuun ollessa parhaimmillaan elettiin Suomessa ja Euroopassa jännittyneitä aikoja 1941. Saksan tiedettiin valmistelevan hyäkkäystä sovjettimaahan. Hitler oli jo Mein Kampf kirjassaan esittänyt käsitteen "elintila", siihen tarkoitukseen löytyisi parhaiten idästä Venäjän "ali-ihmisten" hallussa olevaa maata. Kyseinen kirja oli ilmestynyt suomeksikin kevättalvella samana vuonna. Samalla kumottaisiin kauhea kommunismi, jonka kanssa oli oltu liitossa kahden rintaman sotaa välttämällä.

Suomessa oli Saksan sotilasjohdon kanssa käydyissä neuvotteluissa saatu käsitys, että ottelu on tulossa. Siinä yhteydessä tarjoutuisi tilaisuus ottaa Talvisodan vääryydellä otetut alueet takasin Suomen yhteyteen. Maan johto ilmoitti Suomen pysyvän puolueettomana, mutta Venäjä otti ja tuhri sen. Se aloitti hyökkäystoimet rajan yli ja pian mahtavan lentoaseen voimin.

Saksa oli luvannut pitää huolta Pohjois-Suomen puolustuksesta Kajaani-Oulu linjan pohjoispuolella. Tosin sille alistettiin Hj. Siilavuon komennossa olleet joukot. Liikekannallepano sujui Suomessa kehitetyn aluejärjestelmän mukaisesti nopeassa aikataulussa. Miehistöä ja kaulustusta siirrettiin itärajan pintaan, mutta kauas varsinaisesta rajasta. Taistelualueeksi tulevaa Kaakkois-Suomea evakuoitiin Lappeenrannan tasalle saakka.

Välirauhan aikana palveluksessa olleet varusmiehet muodostivat suojajoukon, joka oli asetettu Moskovan rauhan rajan tuntumiin siten, että ne olisivat vähin toimin olleeet valmiina puolustautumaan hyökkääjää vastaan. Käytännössä niiden määrä oli sellainen, ettei niillä olisikaan voitu ryhtyä offensiiviin.

Liikekannalle saatettu kentäarmeija sijoittui Salpa-aseman alueelle, lisäksi sen lähtö oli naamioitu "ylimääräisten kertausharjoitusten" -nimikkeellä. Jokainen lähtijä tiesi todellisuuden, eli tulossa olisi kovapanoksilla ammuttava sota. Joukoille tulivat tutuiksi Taipalsaaren tienoot, peninkulman verran Lappeenrannasta Mikkeliin johtaneen tien tolpilla mittattuna. Yleensäkin puolustuslinjat kulkivat etäällä varsinaisesta valtakunnan rajasta. Joukoissa suoritettiin varustelua ja järjestelyjä. Mieliala oli isänmaallinen, menetetty alue otettaisin takaisin ja syksyksi eloa korjaamaan. Kyse olisi muutaman viikon salamasodasta Saksan mallin mukaan.

Nyt tuli tykistöä patteri noin puolentoista pataljoonan alueelle. Ammuksista ei tulisi pulaa. Konekiväärejä, konepistooleja, pikakiväärejä ja kranaatinheittimiä oli paljon enemmän, kuin Talvosodan koettelemuksissa. Jokainen mies sai käyttöönsä aseen, kenekään ei tarvinnut olla vain puukon varassa. Komppaniassa oli jokseenkin kauttaaltaan kolme konekiväärijoukkuetta, yhteensä aseita oli 12 kappaletta. Miehistö ja johto oli erikoiskoulutettu. Lähelle sijoittuivat myös Lottien kanttiinit valmiina palvelemaan noin pataljoonan suuruista joukkoa.

Näissä merkeissä, pelokkaina mutta samalla toivorikkaina, käytiin levolle kesäkuun 21. päivän illalla. Teltoissa tuoksui rukiille. Paljon oli tässä vaiheessa käytössä myös lautaelementeistä koottuja kevyitä parakkeja.